Tämäkin kuvatarina on jatkoa edelliselle jatkokuvatarinalle. Kehotan lukemaan edelliset osta ennen tätä.

Kertoja:Ääni voimistuu ja kuuluu jo ihan läheltä. Lumme painautuu puuta vasten.

Kertoja:Lumme kurkkaa puun takaa ja näkee murisevan kissapedon!

Kertoja:Lumme miettii sekunnin murto-osan mitä tekisi. Tieto tulee kuin selkäytimestä. Ja onneksi tulee. Kissapeto on juuri hyökkäämäisillään.

Kertoja:Lumme ei epäroi hetkeäkään. Hän tarttuu puunrunkoon ja alkaa kiivetä. Kissapeto ei tule perässä vaan kääntää selkänsä ja löntystää takaisin metsään.

Kertoja:Kun Lumme yrittää laskeutua alas hänen mekkonsa tarttuu kiinni puuhun ja hän jää roikkumaan kankaan varaan. //Lumme: Apua! Auttakaa!! Missä kaikki ovat??

Lumme:Käteni irtosivat! Oikeasti, auttakaa joku!!!

Kertoja:Lumpeen henki on nyt hiuskarvan varassa. Hameenhelmaa ei ole enää paljoa jäljellä.

Kertoja:Sitten se tapahtuu. Hameenhelma ratkeaa ja Lumme putoaa.

Lumme:Ai. Pistää! Onneksi putosin neulasten päälle. Luojan kiitos olen hengissä!

Lumme:Taisin selvitä pelkillä mustelmilla. Huh.

Lumme:Nyt kyllä lähden kotiin!

Kertoja:Lumme kiertää..

..monia paikkoja, mutta..

..kotiovea ei vaan löydy.

Kertoja:Lopulta Lumme löytää kotipolun ja ..

..kävelee sitä pitkin kotiiin.

Kertoja:Lumme nousee..

...ensimmäisen portaan..

...toisen portaan..

..ja kolmannen portaan.

Kertoja:Ovi on sopivasti auki ja Lumme astuu sisään.

Kertoja:Ja vetää oven perässää kiinni.
Arvioikaa tarina: Mahtava [x] Ihan kiva [x] Hauska [x] Parempikin ois voinu olla [x]